Kun kaaduin pyörällä niin siitä alkoi katkeamaton kierre. Kihti oli pysynyt pitkään poissa, mutta kaatuminen laukaisi tilanteen päälle. Nätisti jaloissa oleet kiteet lähtivät oikein kunnolla liikkeelle, eikä niitä tahdo saada nyt kuriin millään.

Otin ensimmäinsenä Napro kuurin- ei auttanut, sitten kortisoni kuuri Prednisolon, joka poisti kivun, mutta tunsin miten puudutuksen alla eli kihti omaa elämäänsä ja kun kuuri loppui, niin taas sitä mentiin.

Kerran aikasemmin olin saanut Etoricoxib Krka kuurin, joka teki minulle tuon todella pitkän hyvän ajanjakson mikä nyt katkesi kaatumiseen. Sain samanlaisen kuurin, mutta kun kuuri loppui, niin tilanne on sama nyt kun ennnen kun jouduin ottaamaan ensimmäisen Napron. Eli olen siis ottanut kemikaalia roppakaupalla, mutta mistään ei ollut sitten pidempikestoista apua. Nyt oikean jalan nuppiluun alapuoli ja itseasiassa koko nilkka on turvoksissa ja kipeä.

Yö meni lääkkeiden voimalla. Burana 800 ja Panadol 1000 ostivat minulle kolme tuntia unta.

Kävely sattuu...Täytyy varmaan käydä kävelykeppi ostamassa.

Polven takakipu taisi olla kihtiä ,tai näin ainakin uskon, koska kipu meni itsestään ohi ilman mitään suurempia toimenpiteitä. Hyvä niin, sillä viime aikoina kaikenlainen ylimääräinen säätäminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Kyllä sitä aina ehtii lääkäriin varaamaan ajan... joskus, ehkä, sitten kun on ihan pakko.

Ruokailut ja "juomapuoli" puolestaan eivät ole menneet järin nappiin. Sanotaanko vaikka näin: olen syönyt ja juonut erittäin hyvin, ehkä vähän liiankin hyvin. Hyvin siinä mielessä, että ne ovat maistuneet mahtavalta, mutta huonosti omalle olotilalleni ja terveydelleni. Pepsiä on kulunut taas aivan liikaa, eikä lonkerokaan ole pysynyt poissa kuvioista. Tähän kun vielä yhdistää viimeisten päivien punaisen lihan ruokavalion, niin en ole erityisen yllättynyt, että keho pistää ajoittain takaisin.

Pari kertaa olen tämän vuoden puolella tuntenut oikean jalan isovarpaan sivussa kipua. Se on sellainen tunne, kuin sukan ja varpaan välissä olisi pieni neula, joka hiertäisi joka kerta, kun astun. Kuuluuko tämäkin kihtioireisiin? En ole varma, mutta jännästi yksi Pronaxen aina riittää laukaisemaan kivun saman tien. Lääkettä ei siis tarvitse ottaa kuuriluontoisesti, vaan satunnainen tabletti silloin tällöin on riittänyt helpottamaan näitä tuntemuksia. Toki olen miettinyt, onko tämäkään optimaalinen ratkaisu, että voiko kipua "sammutella" tällä tavalla ilman, että samalla siirrän ongelmaa vain hamaan tulevaisuuteen? Toisaalta, en myöskään halua alkaa syödä lääkkeitä jatkuvasti turhan takia. Loputon tasapainottelu itsensä kanssa tämäkin.

Mutta jos tämä tosiaan on kihtiä, niin ehkä olisi aika tosissaan vilkaista ruokailu- ja juomatottumuksia. Vaikka sanotaanko nyt suoraan... Lonkkua ja pepsiä on kyllä vaikea lopettaa, niin kuin moni tietää… No, jos tämä vuosi olisi vaikka uusi alku ja asettaisin itselleni jonkin pienen tavoitteen. Ehkäpä aloitan sillä, että juomista vähennän ensin edes vähän? Mutta kyllähän mun pitää juoda. Vähintään kolme litraa päivässä -- vettä. Saa nähdä, riittääkö ryhti tähän, mutta vähintään ajatus on nyt aloitettu.

Mutta jos tänään perjantaina ottaisi edes yhden Bacardicolan, tai sitten toisenkin 😊

Joulut ja uudet vuodet ovat nyt takana, ja vuoden alkuun mahtui myös yksi pidennetty viikonloppu Euroopassakin, joka tuli ja meni hujauksessa. Ruokapuoli on ollut mielestäni aika hyvällä mallilla, mutta väärät juomat tuntuvat yhä maistuvan... Pepsi on edelleen mukana, samoin lonkero tai bacardicola. Pronaksit ovat olleet käytössä todella hyviä, ja pikkulasten lääke on yllättäen toiminut todella hyvin.

Nyt kuitenkin vasemman polven takaosassa, siellä taipeen kohdalla, tuntuu outoa kipua. Se iskee erityisesti jalkaa koukistaessa, esimerkiksi sukan tai kengän jalkaan laittaminen on tuskallista. En ole halunnut ottaa tähän vaivaan enää lääkettä. Voisiko kyse olla kihdistä? Tai ehkä jopa lennosta tulleesta veritulpasta? Toivon, että se menee ohi ajan kanssa ilman pillereitä.

Välillä tuntuu että olisi hyvä olla kuin kuvan patsas. Ei jalkoja, onneksi kädet toimii vielä.